Nyt esillä

UNIEN PORTIT / GATES OF DREAMS -Antti Seppänen
Galleria Volga 3. 12. - 23. 12. 2011

Joutomaalla suuren kaupungin selän takana päivä on hiipumassa. Valtameren rannalla kuljeskelee hiljalleen ihmisiä. Mäellä olevasta pienestä kirkosta kuuluu riehakasta musiikkia, merestä leijailee sumua. Kauempana se kietoo itseensä merkillisen rakennusryhmän, josta en osaa sanoa, onko se vanha linnoitus vai avaruusasema. Sen takaa nousee kuu, raskaana kaikesta näkemästään. Katson sitä ihmisten kanssa. Joku tuntuu läheiseltä, ystävältä, jonkun olen vasta tavannut, joitain en tunne. Pasuunan ääni halkaisee rannan, soittajan silhuetti kalliolla viime kajoa vasten. Hengitys lakkaa. Onko tämä todellista? Loppuuko maailma? Vai vain tämä outo uni?

(Accrassa, maaliskuussa 2011)

Minulla on suuri unentarve. Tavallisesti vietän vuorokaudestani kymmenen tuntia toisissa maailmoissa. Helmikuussa 2011 lähdin stipendiaatiksi Villa Karoon, Beniniin. Unentarpeeni väheni nopeasti kuuteen ja puoleen tuntiin. En väsynyt vaikka kiihkeämmin kuin koskaan työskentelin, liikuin, matkustin ja olin lähes tauotta kanssakäymisessä ihmisten kanssa. Öisin en nähnyt unia. Päivisin kuvasin, still- ja elokuvia.

Paikalliseen vodoun–uskontoon liittyviä tarinoita kuultuani aloin katsoa ympäristöä ja ihmisiä uudella tavalla. Kuvattuani jalkapallokoulun harjoituksia näin tyhjentyneessä katsomossa punapaitaisen hiljaisen pojan, kummallisella tavalla irrallaan muista ihmisistä ja tapahtumista. Hänen suussaan oleva punainen lehti, joka muutti hänet jonkinlaiseksi satuolennoksi, tuntui vihjeeltä minulle. Tarkemmin katsottuani huomasin, että lehti oli nahkaa ja siinä oli kiinni – avain.

Vähitellen minusta alkoi tuntua että jatkuvasti, paikallisittain täysin arkisissa ympäristöissä, törmäsin selittämättömiin ja kiehtoviin näkyihin. Epätodellinen alkoi näyttäytyä minulle luonnollisena asiana katsoa ja kuvata. Toisaalta monet mukanani kotimaasta kulkeutuneet asiat, ajatusmallit ja rutiinit alkoivat tuntua absurdeilta. 

Uusien ystävieni Georgesin ja Adjan mukana pääsin näkemään naapurivaltakuntia, Burkina Fasoa, Togoa ja Ghanaa. Matkat veivät minut haltijamaisten taiteilijoiden Bobo-Dioulassoon, kulttuurisesti vireään Ouagadougouhun, loputtoman hiekkarannan Loméen ja kuhisevaan Accraan. Herätessäni aamulla tai keskellä yötä vuoriston halki kulkevassa bussissa en useinkaan hetkeen osannut sanoa missä olen. Pian lakkasin yrittämästä ymmärtää näkemääni. Kun pitkillä puujaloilla taiteilevan akrobaatin alaruumis tuntui katoavan silmieni edessä, en tuntenut hämmennystä, tallensin näyn miettimättä, kuinka se on mahdollinen tai mikä sen merkitys on. 

Palattuani kotimaahan kohtaamani asiat jatkoivat minussa elämäänsä ja assosioituivat uudelleen, kun aloin muokata kuvia. Ouagadougoussa kasvot varjossa seisova kelta-asuinen vartiosotilas yhdistyi Abomeyn maantien varrella kohtaamani salaperäisen pimeäikkunaisen bussin kanssa uudeksi näyksi. Katsottuaan Länsi-Afrikassa kuvaamiani kuvia ystäväni kysyi: ”Oletko kuvannut uniasi?” Huomasin että kuvat eivät oikeastaan esitä Afrikkaa. Ennemminkin ajatuksia ja tunteita, joita matkoilla kohtaamani asiat synnyttivät minussa sekä aavistustani siitä, minkä viestin jokin tämän uuden ja vieraan takana minulle haluaa välittää. 

Joku voisi väittää että kuvat olisi voinut lavastaa ja kuvata missä hyvänsä. Kuitenkaan kokemusta joka nämä näyt synnytti, ei olisi voinut lavastaa. Ehkä minun ei Afrikassa tarvinnut nähdä unia öisin, aika hereillä oli liian vahvaa. Mutta olinko sittenkään Afrikassa? En ole ihan varma. Nämä kuvat ovat portteja uniini. Ota avain ja astu sisään, ole hyvä.

ANTTI SEPPÄNEN s. 1974 on elokuvaohjaaja, kuvaaja, leikkaaja ja valokuvaaja. Hänen pääteoksensa on merimies Oiva Kovasen kaitafilmeihin perustuva dokumenttielokuva Jäävuoren varjoon. Seppäsen länsi-afrikkalaisia ihmisiä kuvaava sarja ’Olipa kerran Afrikassa’ on esillä Villa Karossa osana ”KATSO MINUA!” –ryhmänäyttelyä helmikuun loppuun asti. Hänen Afrikassa kuvaamastaan ja keräämästään materiaalista on tekeillä pitkä dokumenttielokuva sekä näyttely Helinä Rautavaaran museoon.

-----------------------

GATES OF DREAMS

On the wastelands behind the back of the city the day is fading. There are people are slowly moving by the ocean. Boisterous music echoes from the little church on the hill, mist is rising from sea. Further away it wraps in itself a peculiar set of buildings. I cannot tell if it is an ancient fortress or a space station. Behind the buildings rises the moon, heavy from the all things it has seen. I look at moon with people. Somebody feels close, a friend, someone I have just met, some I don’t know. The sound of the trombone cuts the shore, the silhouette of the blower against the last glow. Breathing stops. Is this real? Is the world ending? Or just this strange dream?
(In Accra, March 2011)

I have a considerable need for sleep. Usually I spend ten hours of my day in other worlds. In February 2011 I left for the Finnish-African cultural centre Villa Karo in Benin as a scholarship holder. My need for sleep diminished swiftly to six and a half hours. I didn’t get tired despite working more intensely than ever before, moving, traveling and constantly interacting with people. Nights, I did not dream. Days, I photographed and shot video.

After hearing stories about the local religion vodoun, I began to see the environment and people in a different way. After shooting the football school practice, I noticed at the stand a quiet boy in a red shirt, peculiarly detached of other people and events. The red lead in his mouth, which turned him into a fairy tale creature, seemed like clue for me. As I looked more carefully, I noticed that the leaf was of leather and attached to it was – a key.

Gradually I started to feel that I was constantly, in perfectly everyday local conditions, running into unexplainable and fascinating sights. The unreal began to appear as a natural thing to look and photograph. On the other hand, many things, paradigms and routines I had carried with me from my homeland, began to seem absurd.

Along with my new friends Georges and Adja, I got to see the neighboring lands, Burkina Faso, Togo and Ghana. The travels took me to Bobo-Dioulasso of the elf-like artist, culturally vital Ouagadougou, Lomé with its endless beach and bustling Accra. Often when I woke up in the morning, or in the middle of the night on bus running through the mountains, I could not tell for a good while where I was. Soon I stopped trying to understand what I saw. When the lower body of an acrobat balancing on long sticks seemed to disappear in front of my eyes I was not confused, I recorded the sight without thinking how it was possible and what was its meaning.

After returning to homeland the things I had encountered continued their life in me and were formed new associations, when I started to process the images. The yellow clad soldier standing with his face in the shadow In Ouagadougou united with a mysterious bus with dark windows beside the Abomey road to form a new vision. After seeing the photos I took in West Africa my friend asked me:”Have you taken pictures of your dreams?” I noticed that the images do not actually present Africa, but rather the thoughts and feelings awaken in me by the things I had encountered and my premonition about the message something behind all this new and strange wants to pass to me.

Somebody might claim that the images could have been staged and photographed anywhere. Nevertheless, the experience which generated these visions could not have been staged. Perhaps I did not need to dream in Africa, the time awake was too strong. But was I really in Africa? I’m not quite sure. These images are gates to my dreams. Have the key and step in.

ANTTI SEPPÄNEN b. 1974 is a film director, editor, cameraman and photographer. His principal work is the Documentary film Iceberg Shadow, based on 8mm films by the sailor Oiva Kovanen. The photo series “Once upon a time in Africa” shot by Seppänen in West Africa is displayed in Villa Karo until the end of February as a part of the “LOOK AT ME!” group exhibition. A feature documentary and an exhibition for Helinä Rautavaara Museum based on the material Seppänen shot and collected in Africa are in progress.

Ystävällisin terveisin - Kind regards,
 

Studio Galleria Volga
Museokatu 34 
00100 Helsinki 
Avoinna: ti-pe klo 14-19 / la klo 12-15

Saara Salmen näyttelyn ajan galleria avoinna myös su 12-15

www.galleriavolga.com

Sami Parkkinen / Tiina Rauhala
sami.parkkinen@rajaproduction.fi
050 379 3579